Dubliner?
St. Patrick's Day 2013 @ Dubliner, Kaivopiha, Helsinki, Suomi. Top of the Morning hatut päässä ja Guinnessit kourassa. Sama pöytä kuin kaikkina edellisinä vuosinakin, eli lähimpänä bändin esiintymispaikkaa. Soundcheckit on tehty jo aikoja sitten, joten bändi astuu lavalle varmaankin hetkenä minä hyvänsä.
Bändin nimi on Hooligans (tai jotain sinne päin). Kuulostaa ehta irkkubändiltä. Odotus on kova, kohta tulee varmaan jotain kunnon settiä. Virittäydymme tunnelmaan kertaamalla hyvien irkkubiisien nimiä. Kohta pubin kajareissa soikin Wild Rover. Bändiä vaan ei näy vieläkään.
Dublinerin Bar Wenchit tulevat pöytään mukanaan tarjotin jossa on muutama tuoppi Guinnessia. Tuopin hinta on euron kalliimpi kuin tiskillä, vaan eipä tarvi persettään nostaa ja ovathan nuo Bar Wenchit melko söpöjä typyköitä.
Kohtahan se bändikin alkaa hilautumaan paikalle ja jo tunnin tai parin päästä on soittimetkin orkesterillamme valmiina. Vaan mitä kummaa? Sieltä alkaakin kuulua jotain paskaa musiikkia ja kovaan ääneen. Bändin nimi antoi olettaa että jos nyt ei ihan I'll tell my ma tänään soisikaan, niin ehkä jotain Flogging Molly tyylistä vähintäänkin.
Kommunikointi ei onnistu enää edes huutamalla, joten käymme keskustelua kirjoittamalla tuopinalusiin viestejä. Jätettiin siinä jokunen viesti pubillekin, toivottavasti meni perille.
Minne sitä sitten menisi kun tuo Molly Malone's on laitettu laajennuksen aikana juottolaksi ja on nykyisin niin paska paikka, ettei sinne kannata mennä muuta kuin portsareiden tylyyttä ja asiakaille vittuilun taitoa ihailemaan.
Kitty O'Shea's?
Paska bändi sai meidät karkotettua Dublinerista Kitty O'Shea'siin. Sikäläinen bändi oli jo soittelemassa ja kuulosti jo paljon lupaavammalta. Kuulemma Whiskey in the Jar oli juuri soitettu. Parin Metallican ja jonkun populäärikappaleen jälkeen tulikin sitten bändin omaa mitäänsanomatonta tuotantoa. Vaan ei irkkumusasta hajuakaan.
Muutaman Guinnessin jälkeen alkoi jo potuttamaan ja muistimme että olihan Helsingissä vielä tuo O'Malley's. Sinne siis.
O'Malley's!
Ystävällinen ja asiakaspalvelulähtöinen portsari (Mollyn poket kuulolla) jäi heittämään juttua meidän kanssamme ovella. Bändi oli kuulemma juuri lopettanut ja koko ilta oli soitettu irkkubiisejä. Nyt kyllä kävi harmittamaan, mutta O'Malley'sin baarimikko sai harmin katoamaan hetkessä. Mies tiesi Irish Car Bombit, (poliittisesti epäkorrektit) Black and Tanit, Dieselit, Black Velvetit, sun muut guinnessmikstuurat.
Tännehän me jäädään, totesivat pojat. Ei tosin jääty kauaksi aikaa. Siitä piti huolen edellä mainitut guinnessmikstuurat. Filmi poikki ja aamulla heräsin omasta sängystä. Hauska ilta, jos ei oteta huonoa alkua huomioon.
Lopputulos
Känniääliöt ovat tunnollisesti olleet passissa Dublinerissä jokaisena Pyhän Paddyn päivänä viimeiset N vuotta (N on melko iso luku). Viimeiset X kertaa (X on pienempi tai yhtäsuuri kuin N) on ollut pettymys.
Jos ei irkkupubissa ole irkkujen pyhänä pämppäyspäivänä edes irkkumeininkiä, niin mikä sitten tekee näistä kuppiloista irkkupubeja? Sekö että hanasta saa Guinnessia? Vai se, että tiskin takana on englantia irlantilaisittain vääntävä baarimikko? Vai se, että pubin nimi on irlantilaisvivahteinen? Vaiko se, että se sanoo olevansa irkkupubi? Kenties se, että sieltä saa bonusta S-ryhmän vihreällä kortilla?
Kumma että O'Malley's, joka on ollut Helsingissä vuodesta 1981, on jäänyt jotenkin unholaan. Kukaan ei muista sielä käyneensä, mutta kaikki sen kuitenkin tuntee. Voiko olla niin, että unohdettu O'Malley's on Helsingin ainoa irkkupubi? Aika näyttää ja känniääliöt raportoivat.
Kiitos O'Malley's, kun pelastitte St. Patricks Dayn!
